Tiedon asema yhteiskunnassa
Kulttuurien historiallinen kehitys ja keskinäinen kamppailu ovat on perustunut pitkälle tietoon ja osaamiseen. Kulttuuri, joka on tietänyt ja osannut enemmän on yleensä ollut hallitsevassa asemassa. Nykyäänkin edistyksen ja menestyksen edellytyksenä pidetään koulutukseen ja tutkimukseen panostavaa yhteiskuntaa, joka muodostuu toimintaympäristönsä mukaisesti uusien asioiden opettelemisesta ja aktiivisesta toiminnan suuntaamisesta kiinnostuneista yksilöistä. Tästä on ollut seurauksena tiedon ja osaamisen kaupallistuminen.
Keskustelu tiedon kaupallisesta hyödyntämisestä on samalla nostanut kehittyneissä teollisuusmaissa taloudelliseen keskusteluun käsitteen osaamistalous. Sen hengessä osaamisessa ja osaajista kilpaillaan yli kansallisten rajojen. Liike-elämässä nopeasti kasvanut mielenkiinto osaamiseen uutena kilpailuedun lähteenä on myös merkki siitä, että olemme siirtyneet uudelle – osaamisen aikakaudelle. Sinänsä tässä siirtymässä ei ole mitään uutta, sillä esimerkiksi yritysmaailmassa työntekijöiden älykkyys, tietotaito, työprosessien hallinta ja asiakasosaaminen ovat aina olleet tärkeä kilpailuedun lähteitä.
Edellä kuvattu suhtautuminen tietoon ja osaamiseen lähenee Jean-Francois Lyotardin ajattelua tiedon instRumentaalisesta asemasta postmodernin ajan yhteiskunnassa. Hänen mukaansa tiedosta on tullut tärkein tuotantovoima. Siksi on odotettavissa, että tieto ulkoistuu voimakkaasti suhteessa tietävään subjektiin. Tällöin tiedon hankkiminen eriytyy mielen ja yksilön kouluttamisesta tai sivistämisestä. Samalla tiedon tarjoajien ja käyttäjien suhde vaihtuu tavaroiden ja tuottajien väliseksi arvosuhteeksi. Tieto ei ole enää päämäärä, vaan myyntituote ja vaihdon väline. Lopulta tieto – tuotantovoimille välttämättömänä hyödykkeenä – muodostuu maailmanlaajuisen kilpailun ja valtataistelun kohteeksi.
Oltiinpa tiedon yhteiskunnallisesta asemasta mitä mieltä tahansa, sillä tulee olemaan tärkeä merkitys meille ihmisille. Tiedon painoarvo esimerkiksi yrityksen työntekijälle tai oppivelvollisuuskouluaan käyvälle opiskelijalle punnitaan aina viime kädessä tietävän subjektin mielessä.
Tieto käsitteenä Ba-konseptin yhteydessä
Tiedolla on erilainen merkitys eri ihmisille. Kalevalaisena aikana tietoon liitettiin vahvasti toiminnallisen hyödyn näkökulma: ”Tieto on jotakin, joka vie perille”. Länsimaisen sivistyksen ja yliopistolaitoksen vaikutuksesta Suomessa vakiintui Platonin ajatteluun pohjautuva klassinen tiedon määritelmä: ”Tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus”. Tällöin aito tieto erotetaan luulosta ja erheestä. Nykysuomessa tieto sanaa käytetään myös käännöksenä sanalle data, joka voi viitata pelkkiin syntaktisiin merkkeihin ilman semanttista tulkintaa tai viesteihin ilman perustelu- tai totuusvaatimusta. Kun tieto sanaa ryhdyttiin käyttämään 1950-luvulta lähtien sanan data käännöksenä hyvin mekaanisten laitteiden yhteydessä (vrt. tietokone), oikeata tietoa varastoivien ja prosessoivien koneiden yhteydessä, jouduttiin keksimään uusi käännös – tietämys – englannin sanalle knowledge. Tässä esityksessä knowledge-käsite kuvataan termeillä tieto ja osaaminen.
Taitoa ja osaamista pidetään yleisesti tiedon esiasteena. Eläinten ja osittain ihmisten osaaminen ei välttämättä edellytä kykyä ymmärtää tai kielellisesti määritellä toimintaa tai siihen liittyviä lainalaisuuksia. Oppimisen ja tiedon muodostamisen perustana on tällöin yritys, erehdys, matkiminen, jäljittely tai mestari-oppipoika-tyyppinen mallioppiminen. Taitotiedoksi voidaan lukea myös piilevä tieto (tacit knowledge), jota kutsutaan myös hiljaiseksi tiedoksi. Piilevä tieto on ei-kielellistä tietoa, jonka eri muodoilla on tärkeä merkitys inhimillisessä osaamisessa eri elämänalueilla.
Tiedon lajien määrittelyssä arkikielessä käytetään yleisesti käsitettä tietotaito (knowing-how) erotuksena jotain tiettyä asiaa koskevasta tiedosta (knowing-about). Vastaavasti kognitiivisen tutkimuksen perinteessä toisistaan erotetaan ilmiöitä kuvaava deklaratiivinen tieto (know-what) ja käytännön toiminnassa tarvittava – ihmismieleen sääntöketjuiksi rakentunut proseduraalinen taitotieto (know-how). Korkeatasoisessa osaamisessa yhdistyvät yleensä sekä deklaratiivinen (kuvaileva) että proseduraalinen tieto. Toisaalta pitkään kokemukseen perustuvissa suorituksissa formaalinen tieto näyttäytyy piilevästi. Tätä on perusteltu tutkimustuloksilla, joiden mukaan kokeneet asiantuntijat eivät näytä yleensä hyödyntävän oman alansa formaalia teoreettista tietoa tulkinta- ja päätöksentekotilanteissa.
Käytännön toiminnassa tarvittava taitotieto on ilmaistavissa kielellisesti lauseina, jotka kuvaavat jonkin taidon suorittamisen tehokkainta tapaa. Näin ajateltuna taitotieto on keinojen ja tavoitteiden suhteita koskevaa välineellistä tietoa ilmaiseva propositonaalisen tiedon laji. Siksi osaaminen on mielekästä erottaa taitotiedosta, sillä osaamisesta ei automaattisesti seuraa kykyä kertoa tai tietää kuinka jokin asia tehdään. Taitotieto voidaan nähdä myös ennen kaikkea käytännöllisenä osaamisena. Tällainen ajattelutapa korostaa ammatillisen taitotiedon ja ajattelun erillisyyttä. Vahva ammattispesifinen taitotieto ja ajattelun taidot kehittyvät osaksi erillään. Näin ajatellen yksilöllä voi olla vahva ammatillinen taitotieto, mutta esimerkiksi suuria puutteita ajattelun taidoissa.
Hyvin usein osaamiseen liitetään kiinteästi myös informaation käsite. Niiden välillä voidaan erottaa kuitenkin ainakin kolme erottelevaa tekijää. Ensinnäkin osaamiseen – toisin kuin informaatioon – liittyvät käsitykset, uskomukset ja sitoutuminen (beliefs and commitment). Tällöin osaaminen on tiettyyn asenteeseen, näkökulmaan tai aikomukseen liittyvä tehtävä (function). Toiseksi osaamiseen liittyy aina toiminta (action). Kolmanneksi osaamisessa on kyse merkityksistä (meaning), jotka ovat kontekstispesifisiä ja suhteellisia (context-specific and relational).
Julkisuudessa esillä olleen Ba-toimintamallin yhteydessä tietoa käsitellään dikotomisesti ja hyvin pelkistetysti. Tällöin tieto jaetaan olemukseltaan kahteen pääkategoriaan – täsmälliseen (excplicit) ja hiljaiseen (tacit) tietoon. Eksplisiittinen tieto voidaan ilmaista sanoina ja numeroina. Täsmällistä tietoa voidaan jakaa ja viestiä esimerkiksi datan muodossa, tieteellisinä kaavoina, työselostuksina ja käyttöohjeina. Tällainen tieto voidaan helposti välittää muodollisesti ja järjestelmällisesti eri yksilöiden välillä. Täsmällistä tietoa korostava tietokäsitys on ollut vallitsevana länsimaissa. Vastaavasti useat japanilaiset kuitenkin näkevät tiedon ensisijaisesti luonteeltaan hiljaiseksi ja äänettömäksi. Tällaista tietoa ei ole helppoa tunnistaa ja havaita. Hiljainen tieto on erittäin omakohtaista. Hiljaista tietoa on myös vaikeaa ilmaista ja muotoilla. Tämä tekee hiljaisen tiedon vaikeasti viestitettäväksi ja jaettavaksi toisten kanssa. Subjektiiviset oivallukset, intuitiot ja oletukset kuuluvat hiljaisen tiedon kategoriaan. Hiljainen tieto pohjautuu syvälti yksilöiden toimintaan ja kokemuksiin sekä jokaisen yksilön tärkeinä pitämiin ihanteisiin, arvoihin ja tunteisiin. Vahvimpien kannanottojen mukaan hiljaista tietoa voidaan pitää, jopa kaiken tiedon perustana.
Ba-konsepti
Ba-konseptin alkuperäisenä luojana ja oppi-isänä pidetään japanilaista filosofia Kitaro Nishidaa. Karkeasti käännettynä japanilaisten tarkoittama ”ba” merkitsee tilaa tai paikkaa (engl. place tai space). Tiedon luomiseen Ba-konseptin yhdistivät Ikurijo Nonaka ja Noburu Konno 1990-luvun loppupuolella. Heidän mukaansa Ba voidaan mieltää esiintulevien suhteiden jaetuksi tilaksi. Tämä tila voi olla fyysinen (esimerkiksi toimisto tai hajanainen kauppapaikka), virtuaalinen (esimerkiksi sähköposti tai puhelinneuvottelu), mentaalinen (esimerkiksi jaetut kokemukset, ideat, unelmat) tai yhdistelmä edellisistä. Tavoitteellinen tiedon luomisen konsepti erottaa Ba:n tavanomaisesta ihmisten välisestä kanssakäymisestä. Ba tarjoaa perustan sekä yksilölliselle että yhteisölliselle tiedon tuottamiselle. Eksistentiaalisessa mielessä Ba luo edellytyksiä merkitysten syntymiselle. Ba voidaakin nähdä jaettuna tilana, joka toimii tiedon luomisen pohjana.
Tieto on upotettu Ba:n jaettuihin tiloihin, joista se on hankittavissa jokaisen yksilön omien kokemusten tai muiden henkilöiden kokemusten pohdiskelun kautta. Mikäli tieto erotetaan Ba:sta se muuttuu informaatioksi, jota voidaan viestiä ja siirtää Ba:sta erillään. Ba:sta esille noussut, ilmaistavissa oleva informaatio elää mediassa ja erilaisissa verkostoissa. Vastaavasti Ba:ssa oleva tieto on aineetonta ja epäinformatiivista.
Tiedon luomisen perustana on elämyksellisyys. Tällöin tieto voi tulla esille yksilöistä, työryhmistä, projektitiimeistä, epämuodollisista henkilöryhmistä, tilapäisistä tapaamisista, sähköpostiryhmistä tai asiakastapaamisista. Ba:lla on olennainen merkitys tiedon tuottamiselle. Tiedontuottamistiimit tai projektit ovat avainasemassa myös organisaatioiden arvojen luomisessa. Arvojen luominen tietoa tuottavissa yrityksissä tulee esille yhteisesti jaetussa Ba:ssa ihmisten vuorovaikutuksessa, jota ei ole erotettu fyysisestä Ba:sta. Ba-konsepti eheyttää ja yhdistää fyysisen, virtuaalisen ja mentaalisen tilan. Ba on maailma, jossa yksilö ymmärtää itsensä osaksi ympäristöä, josta hänen elämänsä on riippuvainen. Yksilön minä ympäröityy yhteisöllisyydellä, kun yksilö liittyy mukaan tiimien Ba:han. Samalla tavoin kuin yksilöiden Ba on ryhmä, niin organisaatio on puolestaan ryhmien Ba. Edelleen yhteisön toimintaympäristä tai yrityksen markkinaympäristö on organisaatioiden Ba.
Ba:han liittyminen ja osallistuminen merkitsee yksilön tietoisuutta omista rajoittuneista näkökulmista ja rajoista. Rajoittuneisuuden tiedostaminen on välttämätöntä, jotta yksilö voi hyötyä luovuuden perustana olevasta rationaalisuuden ja intuition synteesistä. Organisaation sisällä yksilö voi tällöin sekä kokea ”yliaistillisuutta” Ba:ssa että säilyä analyyttis-rationaalisena – yltäen parhaaseensa molemissa maailmoissa. Ba on organisaation tietopääoman keskittämisalusta ja tiedonluomisprosesseihin liittyvän kykyjen älyllistämisperusta. Ba kokoaa ja integroi aiheeseen sovelletun tiedon. Näin ollen Ba:n voidaan mieltää mitä suuremmassa määrin rakentuvan tietoperustalle.
Ba on myöskin mielletty tilasta ja ajasta muodostetuksi kehikoksi, jossa tieto on aktivoitu luovuusresurssiksi. Tiedon käyttö eroaa tällöin aineellisista ja näkyvistä resursseista. Aineettomia resursseja käytettäessä on tärkeää jaotella työskentelyä sekä toimintojen että tavoitteiden edellyttämällä tavalla. Tieto sinänsä on aineeton, rajaton ja dynaaminen resurssi. Tiedolla ei ole kuitenkaan mitään arvoa, ellei sitä käytetä tiettynä aikana ja tietyssä paikassa. Tämän vuoksi tiedon käyttäminen edellyttää keskittymistä tietopääomaan tietyssä paikassa ja tiettyyn aikaan (orgaaninen keskittyminen). Esimerkiksi organisationaalinen tiedon jakaminen tarkoittaa sitä, että henkilöstö kykenee soveltamaan ja kehittämään tarpeellista, luonnollisesti esille tulevaa tietoa. Myöskin silloin, kun tieto on luotu näkyväksi – henkilöiden oman tiedon ja organisaation käytössä olevien tietokantojen hyödyntäminen keskittyy tiettyyn tilaan ja aikaan.
Tiedon luominen itseohjautuvana ja ”yliaistillisena” prosessina
Eksplisiittinen ja hiljainen tieto
On olemassa kahden tyyppistä hiljaista tietoa. Ensinnäkin on olemassa tekninen ulottuvuus, joka käsittää epämuodolliset henkilökohtaiset taidot tai ammattitaidon, joita kutsutaan tietotaidoksi. Toiseksi on olemassa kognitiivinen ulottuvuus, joka koostuu uskomuksista, ihanteista, arvoista, tiedonjäsentämistavoista (skeema) ja mentaalisista malleista, jotka ovat yksilöihin syvälle piintyneitä ja joita pidämme tärkeinä. Huolimatta kognitiivisen ulottuvuuden vaikeasti ilmaistavuudesta, tämä hiljaisen tiedon ulottuvuus muovaa tapaamme hahmottaa maailmaa.
Hiljaisen ja eksplisiittisen tiedon välinen vuorovaikutus luo edellytykset osaamisen muuntamisen prosesseille ja uuden tiedon luomiselle. Tiedon luominen on spiraalinen prosessi eksplisiittisen ja hiljaisen tiedon välillä. Vuorokaikutus näiden kahden tiedonmuodon välillä johtaa uuden tiedon luomiseen. Näiden kahden tietokategorian yhdistäminen mahdollistaa asian käsitteellistämisen nelivaiheisen mallin avulla. Uuden tiedon luomisprosessit ovat sosialisaatio (socialization), ulkoistaminen (externalization), yhdistäminen (combination) ja sisäistäminen (internalization).
Kuvio 1. Tiedon luomisen vaiheet (Nonaka & Takeuchi 1995, 62)
Sosialisaatio (socialization)
Sosialisaatio on prosessi, jossa jaetaan kokemuksia eli hiljaista tietoa siten, että syntyy uutta hiljaista tietoa. Tällaista tietoa ovat tyypillisesti erilaiset ihmisten mentaalimallit ja tekniset taidot. Ihminen voi hankkia hiljaista tietoa toisilta käyttämättä kieltä välineenä – esimerkiksi havainnoimalla, matkimalla tai harjoittelemalla. Puhtaat kokemukset on avainasemassa sosiaalisaatiovaiheessa. Hiljainen tieto tulee esille jaetussa yhteistoiminnassa, kuten yhdessä olemalla, viettämällä aikaa yhdessä tai elämällä samassa ympäristössä – paremmin kuin esimerkiksi kirjoitettujen tai verbaalisten ohjeiden avulla. Usean vuoden kestoinen oppipoika-aika auttaa tulokkaita ymmärtämään toisten tapaa ajatella ja aistia asioita. Täten hiljainen tieto voi jossain mielessä siirtyä vain siinä tapauksessa, että yksilöiden minä on vapautettu liittymään yhteisölliseen ja laajennettuun minään, joka koostuu yhteisön jäsenten yhteisestä hiljaisesta tiedosta. Esimerkiksi tällainen laajennettu minä merkitsee sitä, että tunnemme mieluummin empatiaa kuin sympatiaa kollegojamme ja asiakkaitamme kohtaan. Tiivistäen todettuna yksilön yliaistillisuus onkin keskeistä yksilön hiljaisen tiedon jakamisessa.
Käytännössä sosialisaatio merkitsee tiedon vangitsemista fyysisen läheisyyden avulla. Esimerkiksi yrityksessä tiedonhankkimisprosessi tukeutuu laajasti suoraan vuorovaikutukseen tuotteiden toimittajien ja asiakkaiden kanssa. Liikkuminen eri puolilla yritystä on toinen tapa hiljaisen tiedon hankkimisessa. Informaatio yhdistyy tällöin varsinaiseen työhön yrityksen sisällä ja viimeisin uusi tieto on kerättävissä arkisista toimintamalleista. Hiljaisen tiedon levittäminen on toinen avaintekijä sosialisaatiossa. Yksilön ideoiden tai mielikuvien siirtämisprosessi suoraan kollegoille tai alaisille merkitsee henkilökohtaisten tietojen jakamista ja yhteisen tilan luomista tai Ba:ta.
Ulkoistaminen (externalization)
Ulkoistaminen on prosessi, jossa hiljaista tietoa artikuloidaan täsmällisiksi käsitteiksi. Tässä vaiheessa hiljaisen tiedon ja mielikuvien ilmaisemisessa käytetään apuna metaforia, analogioita, käsitteitä, hypoteeseja tai malleja. Ulkoistamisvaiheessa tarvitaan dialogia, kollektiivista reflektiota ja vuorovaikutusta, jotta osapuolten välinen tieto ilmiöstä syvenee. Ulkoistaminen edellyttää hiljaisen tiedon ilmaisemista ja sen siirtämistä helppotajuiseen muotoon, jonka muut voivat ymmärtää. Tällöin yksilö ylittää minänsä sisäiset ja ulkoiset rajat. Ulkoistamisvaiheeseen kuuluvan tiedonluomisprosessin aikana yksilö liittyy ryhmään ja tulee osaksi sitä. Yksilöiden intentiot ja ideat sulautuvat ja liittyvät osaksi ryhmän mentaalista maailmaa. Täten yksilön yliaistillisuus on avain ryhmän yhteensulautumiselle ja hiljaisen tiedon muuntumiselle eksplisiittiseksi tiedoksi.
Käytännössä ulkoistamista tukee kaksi avaintekijää. Ensinnäkin hiljaisen tiedon artikulointi – joka on hiljaisten tiedon muuntamista eksplisiittiseksi tiedoksi – edellyttää sellaisten tekniikoiden käyttämistä, jotka auttavat yksilöitä ilmaisemaan ideoita ja mielikuvia sanoina, käsitteinä, kuvakielenä ja visualisointeina. Kuunteluun ja myötävaikuttamiseen pohjautuva kaikkien asianosaisten välinen dialogi tukee voimakkaasti ulkoistamista. Toinen tekijä liittyy asiakkaiden tai asiantuntijoiden hiljaisen tiedon muuntamiseen ymmärrettävään muotoon. Tämä saattaa edellyttää sekä deduktiivista että induktiivistä päättelyä tai luovaa abduktiivista päättelyä. Tiedon luomisen neliportaisessa mallissa hyvin tärkeä toimenpide on erittäin henkilökohtaisen tiedon tai asiakkaiden tai asiantuntijoiden erikoistiedon muuntaminen eksplisiittiseen ja helposti ymmärrettävään muotoon.
Yhdistäminen (combination)
Yhdistäminen tarkoittaa eksplisiittisen tiedon muuntamista yhä monimuotoisemmiksi eksplisiittisen tiedon muodoiksi. Tässä vaiheessa keskeisiä tekijöitä ovat viestintä, tiedon levittämisprosessit ja tiedon systematisointi. Tällöin ulkoistamisvaiheessa luotu uusi tieto muuntuu analogisiksi tai digitaalisiksi signaaleiksi. Prosessin aikana käsitteitä systematisoidaan ja viedään osaamis- ja tietojärjestelmiin. Tämän vaiheen aikana yhdistetään erilaista täsmällistä tietoa. Yksilöt vaihtavat ja yhdistävät tietoa ja osaamista muun muassa dokumenttien, kokousten, puhelinneuvottelujen tai tietoverkkopohjaisten viestintäympäristöjen avulla. Olemassa olevaa informaatiota muokataan uudelleenjärjestelemällä sitä, lisäämällä siihen jotain uutta, yhdistäen sitä ja luokitellen sitä uudelleen. Muodollinen perus- ja täydennyskoulutus oppilaitoksissa on usein tällaista toimintaa.
Käytännössä yhdistämisvaihe perustuu kolmeen prosessiin. Ensinnäkin eksplisiittisen tiedon hankkiminen ja uuden eksplisiittisen tiedon integrointi on keskeistä. Tämä saattaa merkitä ulkoisen tiedon keräämistä julkisistä tietojärjestelmistä joko yrityksen sisä- tai ulkopuolelta, sekä kerätyn tiedon yhdistelemistä ja jäsentämistä. Toiseksi tämän kaltaisen eksplisiittisen tiedon levittäminen perustuu alustuksiin, esittelyihin, tapaamisiin tai neuvotteluihin. Näin uusi tieto on leviää organisaation jäsenten keskuuteen. Kolmanneksi eksplisiittisen tiedon muokkaaminen ja prosessointi (esimerkiksi asiakirjoiksi kuten suunnitelmiksi tai raporteiksi) tekee siitä käyttökelpoisempaa. Yhdistämisprosessin aikana syntyy lopullisen suostumuksen pohjana oleva perustelu ja oikeutus – mahdollistaen organisaatiolle käytännöllisten ja konkreettisten edistysaskeleiden ottamisen.
Sisäistäminen (internalization)
Yhdistämisvaiheessa luodun uuden tiedon sisäistäminen on eksplisiittisen tiedon muuntamista hiljaiseksi tiedoksi. Tämä edellyttää yksilöltä hänen minänsä kannalta relevantin tiedon tunnistamista organisaation tiedosta. Tämä edelleen edellyttää yksilön itsensä löytämistä laajemmassa kokonaisuudessa. Tekemällä oppiminen, harjoittelu ja harjaannuttaminen mahdollistavat yksilölle pääsyn sekä ryhmän että koko organisaation tietomaailmaan. Sisäistäminen tapahtuu usein kokemuksen kautta.
Käytännössä sisäistäminen rakentuu kahden ulottuvuuden varaan. Ensinnäkin eksplisiittinen tieto tulee kiinnittää toimintaan ja käytänteisiin. Täten eksplisiittisen tiedon sisäistämisprosessia todentavat strategioihin, taktiikkaan, innovaatioihin ja kehittämiseen liittyvät konseptit ja menetelmät. Esimerkiksi harjoitus- ja koulutusohjelmat suurissa organisaatioissa auttavat koulutettavia ymmärtämään organisaatiota ja heitä itseään osana kokonaisuutta. Toiseksi on olemassa hiljaisen tiedon juurruttamisprosessi, jossa simulaatioiden ja kokeilujen avulla käynnistetään tekemällä oppimisen prosesseja. Uuden konseptit tai menetelmät voidaan tällöin oppia myös virtuaalisesti. Mikäli oppiminen mielletään situationaalisena toimintana, siihen liittyy keskeisesti prosessi jota voidaan kutsua periferisen osallistumisen legitimoimiseksi. Tällöin kaikki oppijat osallistuvat väistämättä arjen yhteisöihin. Tietojen ja taitojen hallinta edellyttää erityisesti yhteisöjen uusilta jäseniltä siirtymistä kohti täyttä yhteisöjen sosiokulttuuristen käytäntöjen osallisuutta. Kun kokemukset muuntuvat sosialisaation, ulkoistamisen ja yhdistämisen kautta yksilöiden sisäistyneeksi hiljaiseksi osaamisperustaksi, jaettujen mentaalisten mallien tai teknisen tietotaidon muodossa, niistä tulee arvokasta omaisuutta.
Kuvio 2. Tiedon luomisen vaiheet ja ympäristöt (Nonaka & Konno 1998)
Tiedon luominen ja neljä eri Ba:ta
Tiedon tuottamisen kannalta keskeisenä päämäärä on luoda toimintaympäristö, jossa informaatio, ammattitaito ja tieto ovat mahdollisimman helposti ihmisten saatavilla. Mitä nopeammin ihmiset voivat saada käyttöönsä kriittistä informaatiota ilman, että he ovat riippuvaisia toisten anteliaisuudesta sitä nopeammin he voivat pääomittaa (kapitalisoida) sitä ja samalla laajentaa organisaation yhteisiä ”aivoja”, lisätä innovatiivisuutta sekä tehostaa päätöksentekoa.
Tieto ja osaaminen ei synny tyhjiössä. Yksilöt, tiimit, aktivaattorit, prosessit, yhdistäjät ja ulkoiset suhteet ovat osatekijöitä, joita voidaan yhdessä tunnistaa ja pitää tarpeellisina tiedon prosessoinnissa. Tiedon luomisessa on kysymys suhteista ja luottamuksesta – ihmisten halukkuudesta jakaa oman osaamisensa ryhmän hyväksi. Tämä edellyttää toimintakulttuuria, joka rohkaisee vapaasti virtaavaa ideoiden vaihtoa. Tästä syntyy osaaminen – aines ihmisten korvien välissä – joka eroaa informaatiosta tai datasta, joka on suurimmaksi osaksi raaka-aineita ilman todistettua arvoa. Jotta ihmiset saadaan halukkaiksi hankkimaan, jakamaan ja säilyttämään heidän kovalla työllä hankkimansa tieto ja osaaminen – organisaatioiden täytyy omata toimintaympäristöjä ja johtajuutta, joka elättää ja ruokkii jatkuvan kehittämisen toimintakulttuureja sekä tukee organisaation sisäistä yrittäjyyttä.
On olemassa neljän tyyppistä Ba:ta, jotka ovat yhteneviä aiemmin kuvattujen tiedonluomisvaiheiden kanssa. Jokainen kategoria kuvaa kulloistakin tiedonmuuntamistapaan soveltuvaa Ba:ta. Nämä Ba-alustat tarjoavat nimenomaiset askeleet tiedoluomisen spiraaliseen prosessiin. Jokainen Ba tukee tiettyä tiedonmuuntoprosessia ja siksi jokainen Ba vauhdittaa uuden tiedon luomista. Tietoisuus erilaisista Ba-tyypeistä tarjoaa tukea tiedon luomiseen. Lopulta eri Ba-tyyppien avulla luotu ja jaettu tieto muodostaa organisaation tietopohjan. Organisaation Ba ei ole ainoastaan erilaisten materiaalien tai informaation kasaantuma. Ba ylläpitää jatkuvan uuden tiedon luomisen dynamiikkaa syklin avulla, jossa hiljainen tieto muunnetaan eksplisiittiseksi tiedoksi ja tämän jälkeen se uudelleen muunnetaan hiljaiseksi tiedoksi. Yhteinen piirre kaikille Ba-ympäistöille on vuorovaikutuksellisuus ja sosiaaliset suhteet eri tiedon tuottajien välillä. Tiedon luomisen sosiaalinen ulottuvuus liittyy jopa virtuaaliseen tiedon tuottamisvaiheeseen.
Alkulähde Ba (Originating Ba)
Alkulähde Ba on maailma, jossa yksilöt jakavat tunteensa, tuntemuksensa, emootionsa, kokemuksensa ja mentaaliset mallinsa. Yksilö sympatisoi tai myöhemmin kohtaa empaattisesti muut asianosaiset poistaen rajoitukset itsensä ja toisten väliltä. Tämä mahdollistaa sykronoituvan käyttäytymisen ja improvisaation. Epistemologista metoforaa käyttäen Nishidan –”Rakastan, siis olen” ilmenee kontrastina Descartesin ajatukselle – ”Ajattelen siis olen”. Alkulähde Ba:sta kumpuaa rakkaus, välittäminen, luottamus ja sitoutuminen.
Alkulähde Ba on perusta, josta tiedonluomisprosessi käynnistyy ilmentäen sosialisaatiovaihetta. Fyysiset kasvokkaiset kokemukset ja vuorovaikutustilanteet ovat avain hiljaisen tiedon muuntamiselle ja siirtämiselle. Puhtaat kokemukset, ekstaasi, huippukokemukset ja heideggeriläinen maailmaan heittäytyminen kuvaavat filosofisessa mielessä tätä ympäristöä. Organisationaalisista kysymyksistä yhteinen visio ja toimintakulttuuri ovat tiiviisti sidoksissa alkulähde Ba:han. Paine avoimeen organisaationaaliseen suunnitteluun ja asiakassuhteet tuottavat myös vahvan ekologisen stimulaation suorien yksilöiden välisten kontaktien ja tapaamisten avulla.
Vuorovaikutus Ba (Interacting Ba)
Vuorovaikutus Ba on alkulähde Ba:han verrattuna tietoisemmin rakennettu. Tiedon luomisen kannalta on tärkeää löytää ja valita ihmisiä, joilla on sopiva sekoitus oikeaa tietoa ja kykyä projektiryhmässä, erikoistuneessa työryhmässä tai organisaation toimintarakenteen ylittävässä työryhmässä toimimiselle. Dialogin avulla yksilöiden mentaaliset mallit ja taidot muunnetaan yleisiksi ilmaisuiksi ja konsepteiksi. Tällöin nämä kaksi prosessia toimivat yhteistyössä: yksilöt jakavat toinen toistensa mentaaliset mallit, mutta myöskin peilaavat ja analysoivat omia näkemyksiään. Tämä on Ba, jossa Nishidan maailma ja kartesiaaninen maailma ovat vuorovaikutuksessa.
Vuorovaikutus Ba on paikka, jossa hiljaisesta tiedosta muovaantuu eksplisiittistä tietoa, täten ilmentäen ulkoistamisprosessia. Dialogi on tällöin avain tällaiseen tiedon muuntamiseen. Laajamittainen metaforien käyttö on yksi tärkeistä muuntamisen taidoista. Aloitteentekijöitä (käsitellistämiseprosessien johtajia) haastetaan tuomaan esille ideoita. Ideoita ja aloitteiden tekijöitä pyritään suojelemaan organisaatiossa. Tämä mahdollistaa sellaisen organisaatiokulttuurin syntymisen, jossa ihmiset sitoutuvat yhteisvastuullisesti merkitysten ja arvojen luomiseen.
Avaruudellinen Ba (Cyber Ba)
Avaruudellinen Ba on paikka, jossa vuorovaikutus tapahtuu virtuaalisessa maailmassa todellisen ajan ja paikan sijaan. Se edustaa yhdistämisvaihetta. Tällöin uuden eksplisiittisen tiedon yhdistäminen olemassa olevaan informaatioon ja tietoon synnyttää ja systematisoi eksplisiittistä tietoa organisaation kautta. Kartesiaaninen logiikka on hallitsevana. Eksplisiittisen tiedon yhdistämistä tukevat kaikkein tehokkaimmin yhteistoiminnalliset toimintaympäristöt, jotka hyödyntävät informaatioteknologiaa. On-line tietoverkkojen, erilaisten tietoverkkopohjaisten ryhmätyöympäristöjen ja tietokantojen käyttö tehostaa tätä muuntoprosessia.
Harjaannus Ba (Exercising Ba)
Harjaannus Ba tukee sisäistämisvaihetta. Harjaannus Ba tukee eksplisiittisen tiedon muuntamista hiljaiseksi tiedoksi. Keskitetty harjoittelu vahempien mentoreiden ja kollegojen kanssa muodostuu ensisijaisesti pitkäkestoisesta harjoittelusta, joka painottaa tiettyjä toimintamalleja ja tukee toivottuja toimintamallien syntymistä. Harjaantuminen perustuu jatkuvaan toimintojen itsejalostukseen perifeerisen ja aktiivisen osallistumisen avulla. Tällöin tiedon sisäistämistä lisätään jatkuvasti – muodollisen, eksplisiittisen tiedon käytön avulla elävässä elämässä tai simuloiduissa tietoteknisissä sovelluksissa. Harjaannus Ba on synteesi Nishidan maailmasta ja kartesiaanisesta maailmasta toiminnan kautta. Vastaavasti vuorovaikutus Ba yltää tähän ajattelun tasolla.
Internetix-Ba:n kehittäminen tiedon tuottamisen tueksi
Uuden tiedon tuottamiseen tarkoitetun Ba-konseptin kehittäminen Internetix-ympäristössä tähtää fyysis-sosiaalisen vuorovaikutuksen, virtuaalisen kohtaamisen ja yksilön mielessä tapahtuvan tiedon käsittelyn yhdistämismahdollisuuksien luomiseen. Toimintamallin luomisessa keskitytään erityisesti verkkopohjaisten ratkaisujen kehittämiseen erityisesti tiedon tunnistamisen, tuottamisen, soveltamisen ja ymmärtämisen tueksi. Perusoletus on, että tietoverkon hyödyntäminen ryhmien, tiimien ja yhteisöjen muodostamisessa auttaa alkuorientaation, luottamuksen ja sitoutumisen rakentumisessa. Verkon avulla voidaan myös tukea tiedon tuottamiseen liittyvien yhteisöjen jäsenten välisen monitasoisen dialogin rakentumista. Myös uusien ideoiden vapaa tuottaminen sekä ulkoisen tiedon hankkiminen ja integrointi saavat tukea tietoverkkoon kehittyvistä resursseista. Erityisenä kehityshaasteena on se, kuinka tietoverkon avulla kyetään löytämään tiedon soveltamista ja sisäistämistä tukevia sovelluksia.
Raasumaa, Vesa 2007. Tiedon luominen ja Ba-konsepti. www.metodix.fi. Menetelmäartikkelit
Lähteet
1 Nonaka, I. & Konno, N. 1998. The Concept of ”Ba”. Building a Foundation for Knowledge Creation. California Management Review. 40 (3).
2 Kotkavirta, J. 1999. Ajatus – Tietoteoria. WSOY. Porvoo. WSOY – Kirjapainoyksikkö.
3 Elinkeinoelämän valtuuskunta. 2001. Mestareita vai maistereita? Raportti Suomen koulutusjärjestelmästä. Taloustieto Oy. Helsinki. Yliopistopaino.
4 Bassi, L., Cheney, S. & Lewis, E. 1998. Trends in Workplace Learning: Supply and Demand in Interesting Times. Training & Development. 52 (11), 51-75.
5 Aittola, T. & Pirttilä, I. 1989. Tieto yhteiskunnassa. Tiedonsosiologinen tarkastelu. Gaudeamus. Helsinki. Painokaari Oy.
6 (ja 3)Lyotard, J.-F. 1985. Tieto postmodernissa yhteiskunnassa. Tampere. Vastapaino.
7 Niiniluoto, I. 2003. Totuuden rakastaminen. Tieteenfilosofisia esseitä. Otava. Keuruu. Otavan Kirjapaino Oy.
8 Kojonkoski-Rännäli, S. 2001. Tekemisen taito. Taidon olemus työn tekemisen näkö-kulmasta. Teoksessa Anttila, M., Laes, T. & Suomala, J. (toim.) Opettaja oppimassa. Tutkimustietoa opettajuudesta, oppimisesta ja opetuksesta. Turku. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja B:69. Painosalama Oy.
9 Niiniluoto, I. 1996. Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. Helsinki. Hallinnon kehittämiskeskus. Oy Edita Ab. 5. täydennetty painos.
10 Cross, R. & Prusak, L. 2005. The Political Economy of Knowledge Markets in Organizationsa. Teoksessa Easterby-Smith, M. & Marjorie, A. L. (toim.) Handbook of Organizational Learning and Knowledge Management. Blackwell Publishing Ltd. Cornwall. TJ International.
11 Rinne, R., Kivirauma, J. & Lehtinen, E. 2004. Johdatus kasvatustieteisiin. WSOY. Juva. WS Bookwell Oy. Viides uudistettu painos.
12 Niiniluoto, I. 1996. Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. Helsinki. Hallinnon kehittämiskeskus. Oy Edita Ab. 5. täydennetty painos.
13 Ruohotie, P. & Honka, J. 2003. Ammatillinen huippuosaaminen. Kompetenssitutkimusten avaama näkökulma huippuosaamiseen, sen kehittämiseen ja johtamiseen. Hämeenlinna. Hämeen ammattikorkeakoulu. Saarijärven Offset Oy.
14 Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The Knowledge-Creating Company. Oxford. OxfordUniversity Press.
15 Nonaka, I. & Konno, N. 1998. The Concept of ”Ba”. Building a Foundation for Knowledge Creation. California Management Review. 40 (3).
16 Vilkka, H. 2006. Tutki ja havainnoi. Tampere. Kustannusosakeyhtiö Tammi. Gummerus Kirjapaino Oy.
17 Nonaka, I. & Takeuchi, H. 1995. The Knowledge-Creating Company. Oxford. OxfordUniversity Press.
18 Lave, J. & Wenger, E. 1991. Situated learning. Legitimate peripheral participation. Cambridge. CambridgeUniversity Press.
19 Harari, O. 1997. Flood your organization with knowledge. Management Review. 86 (10).
20 Botha, D., F. 2000. A conceptual framework for the management of knowledge in a knowledge-based enterprise. South African Journal of Business Management. 2000. 31 (4).
21 Bonner, D. 2000. Enter the chief knowledge officer. Training & Development. 54 (2).
Kostiainen, J. 2002. Learning and the ’Ba’ in the Development Network of an Urban Region. European Planning Studies, Jul2002, 10 (5), p 613, 19p
Kategoriat:artikkeli, Artikkelit
METODIX 
Jätä kommentti